Menimme juhlimaan merkkipäivää klassikkoravintola Coussiccaan. Tampereen Kalevassa Nyyrikintiellä sijaitseva ravintola on pitänyt pintansa vuosikymmenien saatossa. Muistan käyneeni paikan päällä noin neljäkymmentä vuotta sitten. Seitsemänkymmentäluvulla. Silloin Coussicca oli uutta ravintolakulttuuria, jota kirvoitettiin isoilla annoksilla ja persoonallisilla ratkaisuilla.
Paikka oli autenttinen paikka menneisyydestä. Sisustus ruskeinen puulautoineen kertoi jotain suurta tapahtuneen ravintolainteriöörien kehityksestä. Itse olisin maalannut ruskean päälle valkoista ja tuonut ruokasaliin hieman lisää valoa. Vaan ei. Nyt oltiin seiskytluvulla.
Listalla oli edelleen klassikkoruokia kuten sienikeittoa, maksapihvi, jättivinkkari, lankkupihviä ja pippuripihviä. Tilasimme kaksi viime mainittua. Hieman jännitti 200 gr. pihvin syöminen. Nykyisin ei juurikaan tule syötyä kokolihaa. Ei ainakaan tällaista määrää. Alkuruokana oli kermainen, maustettu tomaattikeitto. Se oli oikein maukasta ja herätteli uinuvaa ruokahalua. Muistan elävästi syöneeni lankkupihviä Coussiccassa. Pyökkipuun päällä oli keskellä pihvi ja reunoilla peruna-ja porkkanamuusia. Lisäkkeenä juustolla kuorrutettu tomaatinpuolikas. Niin nytkin. Lihaa oli paljon, mutta pystyin selviytymään siitä kunnialla. Lasillinen punaviiniä ryyditti lihan pureskelua. Jälkkärinä maisteltiin paistettuja banaaneja vanilijajäätelön kera. Kahvi ja jallupaukku kruunasivat aterian.
Ruokaa oli paljon. Sanoisin aivan liikaa tämänikäiselle ihmiselle. Maku ja kokemus oli menneisyydestä. Nyt oli mahdollista huomata se valtaisia kehitys, mitä ruokakulttuurissa ja ravintolaruoassa on tapahtunut. Kuitenkin tuntui mukavalta mennä menneisyyteen, maistella ja katsella sitä ja viivähtää hetki menneessä. Mukavalta tuntui myös palata taas nykyaikaan.
Ruokakulttuurimme on keventynyt, saanut vaikutteita muista maista ja fuusioitunut persoonallisella tavalla uusiin mahdollisuuksiin. Mausteita ja makuja on tarjolla valtaisasti. Voin suositella Coussiccaa erityisesti niille, jotka ovat vierailleet paikassa kolme- tai neljäkymmentä vuotta sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti