Vaikka minulle ei ole tapahtunut mitään sen ihmeellisempää, voin iloita muiden asioista. Aina ei itsellä voi olla pelkkää onnea, mutta muilla voi. Iloitsen ainakin seuraavien puolesta.
Paavi on saanut uuden Lamboughinin. Tämä kallis italialainen kaara on maalattu Vatikaanin väreihin. Kyllä paavin kelpaa nyt huristella Rooman katuja uudella autolla. Tiedä vaikka ajelisi kaikki Euroopan katoliset maat läpi. Sehän käy nyt käden käänteessä. Hieman epäilen, että lahjoittajalla ei ollut ihan puhtaat jauhot pussissa. Ettei vaan olisi tehtaan johtajilla taivaspaikka hakusessa. Saattaa myös olla, että useat katoliset ostavat nyt näitä urheiluautoja kasapäin, joten tehyaan omistajat pääsevät taas hyvään nousuun.
Iloon on syytä myös Jari Sillanpäällä. Hänen omistamansa yritys Bridgehead Produktion teki viime budjettivuonna 1,3 miljoonan euron liikevaihdolla 484000 euroa voittoa. Keikkoja on ollut pari sataa vuodessa. Sillanpää ei ole jäänyt murehtimaan huumepäissä ajoa, poliisin pidätystä tai kristallin käyttöä tai Kaartin soittokunnan keikkojen peruuntumista. Hommia on painettu edelleen. Toisin kävi Tapio Suomisen, joka ajoi autoa 0,06 promillea yli rattijuopumusrajan. Suominen lähti sairauslomalle puoleksi vuodeksi, joko omasta tahdostaan tai esimiehen määräyksestä.
Riku Aalto, tuo ammattiyhdistysten kruunaamaton kuningas sai 60 prosentin korotuksen kuukausipalkkaansa. Syykin on selvä. Aalto haluaa näyttää kuinka kova palkkaneuvottelija hän on. Tässä on hyvää esimerkkiä kaikille luottamusmiehille kautta maan. Ammattiliittoihin kuulumattovat huomaavat, että kannattaa järjestäytyä ja maksaa jäsenmaksuja. Joskus se voi osua omallekin kohdalle. Syksyn neuvotteluissa palkansaajat ovat saaneet ensi vuodelle hieman vähemmän, vain 1,6 %. Mutta ehkä jo viiden tai kymmenen vuoden päästä palkka nousee enemmän. Kuka tietää. Onnea vaan Rikulle. Neljäntoista tuhannen palkalle eivät ihan kaikki metallimiehet pääsekään tässä maassa.
Iloisia uutisia kuuluu myös Zimbabwestä. Maata lähes neljäkymmentä vuotta johtanut Robert Mugabe on saanut jäädä kotiin. Enää ei tarvitse lähteä aamulla hommiin. Tiedän itse miten mukavalta se tuntuu. Varmasti vielä mukavemmalta kun on 93-vuotias. Itse en jaksaisi johtaa Suomea edes nykyiässä 66-vuotiaana. Ilkeämieliset sanovat, että Roope on kotiarestissa, mutta se on,pelkkää panettelua. Juuri nyt on aikaa omalle itselleen. Voi katsella telkkua ja tehdä kivoja kotiaskareita. Vähän aikaa saattaa tuntua oudolta, mutta kohta tuntuu ihan kivalta. Tiedetään kokemuksesta. Työt on tehty, voi olla vapaalla koko päivän.
Cheek lopettaa ensi kesänä uransa. Hän on antanut kaikkensa ja mitä muuta ihminen voi tehdä.
Rahaakin on kertynyt eläkepäiville. Moni 36-vuotias ei ole tätä oivaltanut. Kannattaa painaa töitä nuorena vähän rivakammin, niin pääsee sitten nuorena tai vähintään keski-ikäisenä vapaalle. Onnea vaan Lahteen, sillä sieltä on noussut muitakin lopettajia. Siiri Rantanen, Reijo Salminen, Toni Nieminen, Jari Litmanen, Mato Veltonen ja Janne Ahonen. Tai no, ei Ahonen, hänhän aloitti uudelleen. Ehkä Cheekin aloittaa vielä. Ehkä joskus kuuntelen jonkun hänen biisinsä.
Onnea vaan Leonardo Da Vincille. Hänen taulunsa myytiin ennätyksellisellä 400 miljoonan dollarin hinnalla. Hän ei toki ole ottamassa vastaa tätä rahasummaa, vaikka kekseliäänä miehenä löytäisi kyllä käyttöä näille rahoille. Parin vuoden kuluttua tuleekin jo 600 vuotta hänen syntymästää. Ehkä seuraava taulu myydään 600 miljoonalla. Miljoona ja vuosi. Itse olisin kovin iloinen, jos minun
tauluni myytäisiin vuonna 2617 600 millillä. Siitä huolimatta vaikken olekaan itse paikalla. Voin hyvin kuvitella, että siinä tuntee itsensä arvostetuksi taiteilijaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti