Itselleni anti oli aika vaatimaton. Mitään suuria elämyksiä ei syntynyt. Oikeastaan paras fiilis jäi perinteisen Ateneumin jäljiltä. Suomen kulta-ajan, kansallisromantiiikan, taiteilijoiden työt ovat edelleen koskettavia. Gallen-Kallela, Edelfelt, Simberg, Halonen. Miksei myös uudemman polven edustajat Wardi, Rantanen, Kaivanto. Se on jotenkin tuttua menneisyyttä, joka tuntuu tutun turvalliselta. Helsingin taidemuseossa oli naistaiteilja Ellen Thesleffin näyttely. Somaa, muttei meikäläisen tyylinen.
Kiasmassa oli värikkäitä höytyviä iso huone täynnä. Vaikuttavaa, hauskaa, jopa leikkisää taidetta. Jotain puuttui, ehkä taiteen syvempi olemus.
Taidehallissa oli sateenkaaria ja pellejä. Lasten piirtämiä sateenkaarikuvia oli laitettu yksi huone täyteen. Erilaiset pellehahmot istuskelivat ja makaisivat parissa huoneessa. Värikästä ja konkreettista. Puuttui, että joku pelle olisi ollut oikea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti