Pääsin Tampere-talon konserttiin ystävän myötävaikutuksella. Sali oli täpötäysi, kaikki tulleet kuulemaan Juicen musiikkia. Juicen bändin, Grand Slamin soittajat oli koottu yhteisen kiertueen merkeissä. Juice elokuvan päätähti Riku Nieminen oli pääsolistina. Anssi Tikanmäki toimi kapellimestarina ja sovittajana. Hänen vanavedessää uivat myös vanhat konkarit kitaristit Jari Yliaho ja Ila Loueranta, koskentinsoittaja Safka Pekkonen ja basisti Juuso Nordlund. Tukevaan poljentoon toivat lisävoimaa Tikanmäen pojat, kitaristi-viulisti Eljas ja rumpali Eelis. Toisella jaksolla nähtiin lavalla myös laulaja-kitaristi Puntti Valtonen ja laulaja Toni Lähteenmäki. Melkoinen kattaus
menneiltä ajoilta.
Kuultiin pääosa Juicen klassikoista: Musta aurinko nousee, Viidestoista yö, Norjalainen villapaita, Heinolassa jyrää, Rock'n'roll, blues and jazz, Pilvee, pilvee, pilvee, Rakkauden ammattilainen, Mies, joka rakastaa itseään, Juankoski here I come, Eesti on my mind jne, jne. Lopussa myös tuttu Maamme.
Bändin sointi oli yllättävän vahva ja hyvä. Se parani vielä toisella jaksolla. Myös yhteislaulu, johon osallistui parhaimmillaan seitsemän laulajaa kuulosti hyvätä ja soi nautittavasti. Ehkä illan parasta antia. Riku Nieminen hoiteli pääosin soololaulut. Hän selvisi ihan kelvollisesti isosta urakasta. Kun kuulin Rikun laulua, ymmärsin minkälainen laulaja Juice itse oli. Vaikkei hänen lauluäänensä ollut kummoinenkaan, oli miehellä jotain syvempää, henkilökohtaista, karismaattista Siihen on osaltaan perustunut Juicen biisien tenho. Mutta Niemisen laulu oli puhdasta. Hän osoitti olevansa myös kelvollinen rumpali. Parasta oli kuitenkin itse bändi ja sen tukeva meno. Kitaristi Jari Yriaho ja kosketinsoittaja-hanuristi Safka Pekkonen pääsivät eniten pieniin soololurituksiin, muun bändin
kompatessa. Nordlund bassoili taka-alalla, mutta komppi oli kuin peruskallio. Tikanmäki itse tarkkaili yhteissoittoa ja piti juicemaista vitsikonetta yllä. Jotakin kuitenkin puuttui, mutta se korjautui viimeisessä biisissä. Maestro itse tuli laulamaan videon välityksellä. Ilta oli paketissa.
Huomaan itsessäni jonkinlaisen muutoksen. Olen aiemmin vältellyt menneiden aikojen musaa ja pyrkinyt kuulemaan uutta ja tuoretta. Nyt viihdyin tuttujen Juicen biisien parissa, vaikkei hän koskaan ole kuulunut musikilliseen repertuaariini. Olen kait tulossa vanhaksi. Terä on poissa ja pehmeys tilalla. Ehkä hyvä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti