Liigassa on nähty perinteisesti, miten nuoret lupaukset ja taiturit siirtyvät taalajäille NHL:ään. Toiveet ja odotukset ovat korkealla, mutta peli on valtameren takana raakaa. Kaikki eivät tule menestymään. Vanhempi ja heikomman tasoin pelaajaväki suuntaan lähemmille raha-areenoille Venäjälle, Ruotsiin, Sveitsiin, Tanskaan, Norjaan tai Saksaan. Viime aikoina tuulen suunta on kääntynyt myös kotimaahan päin. Virta on kääntynyt takaisin kotiin. Monessa maassa epäonnistunut Juhamatti Aaltonen sai tuulta kintereiden alle Pelicansin riveissä. TPS sai riveihinsä Lauri Korpikosken. Kärpät on kahminut paluumuuttajat Jussi Jokisen, Jesse Puljujärven, Juho Lammikon ja Julius Junttilan. HIFK sai Mikael Keräsen. Petrus Palmu tuli Jypiin. Ilvekseen palasi Ville Meskanen. Viimeinen uutinen kertoo Sebastian Revon saapuvan Lukkoon.
Vaikka useimmat paluumuuttajista ovat joutuneet palaamaan Suomeen niin sanotusti maitojunalla, on heistä myös paljon hyötyä. Yleisö kiinnostuu kovista nimistä ainakin vähäksi aikaa. Monet heistä ovat kotimaisilla jäillä myös oikeita vahvistuksia. Eivät toki kaikki. Joka tapauksessa paluumuuttajat tuovat lisäarvoa välillä varsin aneemiseen Liigaan. Ilmeisesti liigajoukkueet ovat sen verran varakkaita, että paluuta tekeviä pelaajia innostaa myös tilinauha. Vaarana on toki ajautuminen tavallisten kuolevaisten tasolle. Silloin edessä voi olla paluu lähiseudun heikkotasoisempiin sarjoihin. Tai sitten luistimien ripustaminen naulaan Ainakin niin kauan kuin nimellä ja vanhoilla meriiteillä on merkitystä kysyntää riittää. Mutta nyt meillä nautitaan heistä, jotka ovat läsnä. Toivon mukaan he osoittauvat koviksi pelimiehikai. Ainakin Kärpät on onnistunut Jesse Puljujärven ja Juho Lammikon suhteen oikein hyvin, mikäli katsoo Liigan pistepörssiä. Muut saavat näyttää vielä taitojaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti