Valon juhlaa

Pahoittelut otsikosta. Sen kuuluisi olla Pimeyden juhlaa tai vaikka Keinovalon juhlaa. Eletään vuoden pimeimpiä aikoja. Pihavalomme syttyivät tänään ennätyksellisen aikaisin: puoli kolme. Hämäryys oli lumisateesta huolimatta käsin kosketeltava. Kaupunki sytytti katuvalot puoli neljältä. Kun ensi vuoden kunnallisvero nousi 0,75 %, valot syttyvät ehkä jo kolmelta. Näinä pimeinä aikoina tekee mieli olla auringossa. Australia, Etelä-Amerikka tai edes Kanarian saaret. Mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän kärsii pimeydesta ja sitä enemmän halajaa luonnon valoa.

Kekseliäs ihminen on kehitellyt korvikkeita valon puutteesta kärsiville. Yksi niistä on kirkasvalo. Tunnin verran pitäisi istuskella kirkkaassa valossa. Silloin otsassa olevat käpyaivot saavat valosta eliksiiriä. Olen kokeillut aikoinani työpaikalla. Toimii ! Nytkin kirkasvalo on pöydällä, mutten ole huomannut muutosta.

Toinen ratkaisu ovat jouluvalot. Niissä löytyy vaihtoehtoja sähköisistä valoista monenlaisiin kynttilöihin. Meillä sytytettiin kimppu pieniä ledejä. Peilin edessä niistä saa valon kerrannaisvaikutuksen. Valon ilo tuottaa nautintoa ja hormoonia. Siitä tulikin mieleen Ylen Prisma ohjelma. Siinä reilulle sadalle seläkivuista kärsivälle britille syötettiin lumelääkettä. Vajaa puolet (45 %) kertoi saaneensa avun. Jutun juju lienee toivossa, joka synnyttää mielihyvähormoonia, joka taas helpottaa kipuihin. Samaa voisi ajatella valon kanssa. Valon ilo tuo hyvää oloa. Tuoko ? Uskokoon kuka haluaa. Minä suunnistaisin valosaan maahan. Itse asiassa tammikuun lopulla osoitteena on Las Palmas. Silloin pimeys on hieman hellittänyt kotinurkillakin.