Estival 2019

Luganon Estival on kolmipäiväinen, ilmainen jazzfestari. Koko komeus tulee suorana Sveitsin televisiosta. Sitä kautta ja sponsoreiden avulla festivaali voidaan tarjota ilmaisena luganolaisille, sveitsiläisille ja myös meille jazzfaneille. Esiintyjiä on yhteensä vain yhdeksän. Kolme jokaiselle päivälle. Etukäteen olimme kiinnostuneita kahdesta huippubändistä: Billy Cobhamin Crosswind Project ja Marcus Miller Laid Black Tour. Olimme positiivisesti yllättyneitä, sillä mainutut kaksi bändiä olivat vielä odotettuakin parempia. Muut esiintyjät olivat hyviä, mutta nämä kaksi edustivat maailman huipputasoa. Usko jazzin ihmeitä tekevään voimaan palasi takaisin. On veret seisauttavaa kuunnella bändejä joiden kappaleiden sävellykset ovat monimuotoisia ja monimutkaisia. Sovituksissa eri instrumenttien tarkkaan mietityt skaalat rakentavat kokonaisuutta. Parasta on kuitenkin itse huipputaitava ja tinkimätön soitto. Näiden bändien aikana ei voinut muuta kun ihmetellä, katsoa ja kuunnella hiljaa suu auki aistit keskittyneenä. Edellisestä kokemuksesta onkin vierähtänyt jo monta vuotta.

Billy Cobham on legendaarinen rumpali, joka on soittanut mm. Miles Daviesin ja John McLaughlinin Mahavisnu orkestereissa. Crosswind Project on kolmenkymmen vuoden takainen projekti. Cobhamin lisäksi vanhasta bändistä soittaa myös Paul Hanson bassoon nimistä puhallinsoitinta. Täyteläistä, tinkimätöntä toimintaa, jossa kuusihenkinen virtuoosijoukko soitti massiivisesti sekä yhteen että omia soolojaan.  Bändin lisävoima oli legendaarinen trumpetisti Randy Brecker, joka tunnetaan paitsi komeasta urastaan myös Brecker Brothers bändistä yhdessä syöpään kuolleen saksofoniveli Michael Breckerin kanssa. Maestro Cobhamin massiviset rummut hallitsivat vahvalla otteella koko showta tarkalla otteella. Ei ollut epäilystäkään kuka oli maestro ja sovittaja. Cobhamin työskentely piti myös kasassa mutkikkaidensävelkulkujen rytmiikkaa. Oi, mitä musiikkia, oi mitä muusikoita.

Basisti ja tuottajavelho Marcus Mille toi Estivaliin Laid Black kiertueensa. Kuuden hengen bändi oli hitsautunut / hitsattu yhteen kuin laivan kyljet. Funkimainen basson käsittely on Millerin tavaramerkki. Cobhamin tavoi basisti Miller hallitsi soitantaa kuuluvalla mutta näkymättömällä otteella. Yllättäen Miller soitti Miles Daviesin Bitches Brew-kappaleen. Olen ostanut kyseisen levyn 70-luvun alussa ja kuunnellut ja ihaillut kyseistä sähköisen jazzin maagista teosta kymmeniä kertoja. Liikutukselta ei voinut välttyä, kun juuri tämä teos soljui ilmoille. Miller soitti myös toisen Miles Davies-kappaleen nimeltään Tutu. Sekin löytyy meikäläisen levyhyllystä. . Hän on muuten soittanut levyllä suurimman osan levyn instrumenteista? Bändin setti vaihteli herkistä, runollisista kuvioista rytmisen funkin maailmaan. Millerin lisäksi tykkäsinmerityisestimtoisesta kosketinsoittajasta nimeltään James Francies. Hieno oli myös huomata, että youtubessa on kuunneltavissa