Talouselämää

Kansantalouden nousut ja laskut yhdistetään usein mediassa ja eduskunnaasakin hallituksen tekoihin. Hyvä hallitus sai talouden nousuun ja työttömyyden laskuun. Huono taas laskee päätöksillään talouskäyriä ja lisää työttömyyttä. Asiantuntijat sanovat kuitenkin, että Suomen kansantalouden avainkysymyksiä on vienti ja siitä saatavat vientitulot. Hallitusten rooli ja erityisesti pääministerien rooli on toki tärkeä olosuhteiden kehittäjänä, muttei ratkaiseva kansantalouden kannalta.

Tänä kesänä olen seurannut isojen pörssiyhtiöiden tulostietoja. Näyttää siltä, että monet yhtiöt kuten Nordea, Outokumpu, Värtsilä, Nokia ja monet muut ovat tehneet melko huonon tuloksen ensimmäisen puolivuosikauden aikana. Mieleeni onkin herännyt kysymys yritysten johtajista ja yritysten strategioista. Kuten edellä mainitsin. Pääministerit ja hallitukset joutuvat usein tilille maamme taloustilanteesta. Harvemmin yritysjohtajat tai yritysten strategiat joutuvat samanlaisen pöllytyksen kohteiksi. Huonosti menneen kauden jälkeen Finnairin toimitusjohtajam totesi matkustajamäärän kasvaneen, mutta varsinaisen tuloksen heikentyneen. Syynä polttoaineiden hinnannousu. Ei siis huono johtaminen, virheelliset investoinnit tai tehoton toiminnan järjestäminen. Monilla yhtiöllä tämän jargonia on brexit ja kauppasota. Tai sitten Venäjän kauppa. Sijoittajat ja analyytikot seuraavat nekin silmä tarkkoina yrityksen tekemisiä, mutta useimmin toimitusjohtajan arvo on pelkästään hänen tekemänsä tulos. Jotenkin ymmärrän, että on hyvä yksinkertaistaa asioita, mutta harvemmin kuulee totuuksia yrityksen sisältä.

Yksi esimerkki ja myös kysymysmerkki on Nordea. Pankki muutti kotipaikakseen Suomen ja pääkonttori tuli Helsinkiin. Ruotsalaiset itkivät katkerasti. Pitkin matkaa on tullut tietoa rahapesuepäilyistä. Välillä hallituksen puheenjohtaja Wahlroos esitti tavoitteeksi olla iso eurooppalainen pankki ja etsinnän olevan käynnissä pankkifuusion toteuttamiseksi. Sitten Nalle päätti luopua puheenjohtajuudesta. Pian toimari von Koskul ilmoitti jäävänsä eläkkeelle ja uuden toimarin haku käynnistettiin. Nordean pörssikurssi on tippunut yhdeksästä eurosta seitsemään. Hyvän osinkokoneen epäillään muuttavan osinkopolitiikkaansa. Nordea ei enää olekaan Pohjolan arvokkain pankki vaan kärki menee norjalaispankille. Puolivuotinen tulos putoaa kuluvan kevään osalta kolmannekseen. Mistä tässä touhussa on oikein kysymys ? Johdetaanko tätä yritystä niin sekavilla kuvioilla, että jopa meikäläinen taloustollo huomaa palaneen käryä ja ristiriitaisuuksia. Itselleni tämä johtaa jutun alussa esitettyihin kysymyksiin. Miten näitä isoja yrityksiä johdetaan ? Pyyhitäänkö virheet hallitusten kokouspöytäkirjojen ulkopuolille. Suljetaanko sisäpiirin suut isoilta virheiltä ? Jos kansantalouden kulmakivi on vientiyritysten menestyminen, pitäisikö näiden avainyhtiöiden johtaminen olla enemmän läpinäkyvää ?