Keräilyä

Tunnustan olevani keräilijä. Hamsteri. Oskon, että ainakin osa keräilemisen tarpeesta liittyy viiskyt ja kuuskyt lukujen niukkuuden aikaan. Nyt kun elämä on vaurastanut, on mahdollista kerätä varastoon erilaisia enemmän ja vähemmän tarpeellisia tavaroita ja asioita. Osa syy keräilyyn on varmasti myös pihiys. Pitää ostaa, kun halvalla saa. Sulo Vilenin oppeja noudattaen.

Olen lapsena keräillyt perinteisiä kahvipaketin sisällä olevia autokortteja. Postimerkkejäkin on pari kansiollista. Kolikoita ja seteleitäkin on jonkinlainen kasa. Aikuisena olen kerännyt viherkasveja, puisia kasvonaamioita, olutlaseja, mausteita ja jopa viinapulloja. Nykypäivänä olen täyttänyt pakastintamme lähikaupan halvoilla viinereillä ja munkeilla. Vaimon kanssa on osteskeltu hienoja viinilaseja. Pikku pihassamme on kymmeniä kesäkukkia, joita jää usein mukaan kaupassakäynnin yhteydessä. Itse asiassa keräily on ikäänkun sisäänrakennettu ominaisuus. En varsinaisesti ole tietoinen keräilijä. Satun vaan pitämään tietyistä asioista.

Nyt kuitenkin on tullut esiin uusi yllättävä ilmiö. Löysimme Koikkarin Prismassa toimivasta kirppari Silinterintä seinäkellon. Se ripustettiin keittiöön. Keittiökello. Maksoi peräti 5 €. Jonkin ajan kuluttua löysimme samaisesta paikasta uuden seinäkellon. Se oli vanhaa kelloa hienompi ja hintakin oli samainen vitonen. Tänään kirpparilta löytyi taas uusi kello. Entistä ehompi. Oli pakko ostaa, vaikka hinta olikin kova 6 €. Uusin pääsi keittiöön paraatipaikalle. Toiseksi uusin löysi kotinsa meikäläisen työhuoneesta. Vanhin kello laitettiin eteiseen. Sopii katsella aikaa, kun on kiire bussille. Luultavasti ensi kerralla Silinterissä on vielä hienompi kello. Toki huoneita riittää, mutta.... Kaiken tämän lisäksi minulla on kaksi rannekelloa. Toinen oikeassa ja toinen vasemmassa ranteessa !