Takapihallamme kasvaa vanha luumupuu. Luumuja ei ole paljon näkynyt, mutta puu on vanha, kaunis ja tiheälehtinen. Puulla oli selkeä kolmiodraama. Se oli jakautunut kolmeen yhtä vahvaan runkoon. Aiemmat asukkaat olivat ratkaisseet kolmiodraaman sahaamalla keskimmäisen rungon poikki. Tämä johti jäljelle jäävien runkojen eripuraan ja ne alkoivat kasvamaan vastakkaisiin suuntiin. Eriseuraisuus kärjistyi yhteisen alarungon halkeamaan. Molempien runkojen päässä on paljon oksia ja kesäisin iso määrä rehtiä. Ne painavat paljon. Nyt olemme pähkäilleet erilaisia pantoja ja sidoksia puun jakautumisen estämiseksi. Toistaiseksi ei ole löytynyt muuta lääkettä kuin kevyt juuttinauha. Sidoksen pitäisi olla vahva ja periksiantamaton. Jakautunut puu on nyt jo niin jäykkä, ettei sitä voi puristaa enää yhteen ainakaan miesvoimin. Tavoitteena on löytää sopiva panta, joka estää halkeamisen jatkumisen. Läheisestä rautakaupasta löytyy kyllä vahvoja köysiä ja vahvempi juutinauha. Riittääkö se ? Siinäpä vasta kysymys. Veden jäätyminen halkeamaan lahottaa ja halkaisee puuta entisestään. Pahimmassa tapauksessa puu on katkaistava parin metrin korkeudelta. Romantillinen piha muuttuisi ankelaksi. Sitä ennen pitää keksiä jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti