Vihreä puolue jatkaa menestystään puoluekokouksen viitoittamalla tiellä. Puheenjohtaja jää äitiyslomalle ja joku varapuheenjohtajista pääsee sijaitsemaan. Hänen kontolleen tulevat aluevaalit tammikuussa. Odotukset ovat korkealla. Viimeiset gallupit ennustavat Vihreille himpun päälle kymmenen prosentin kannatusta. Määräaikainen uusi puheenjohtaja tuo ehkä lisää kannatusta. Sotehan on ollut aina lähellä vihreitä arvoja. Tai kaukana. Lienee selviö, että puolue yltää mahtavaan torjuntavoiton ja 11 prosentin kannatukseen. Puheenjohtaja Ohisalo pisti pienestä näpertelystä puoluejohtoa arvostelleille luun kurkkuun. Pienistä puroista kasvaa iso virta. Irvileuat vinoilivat, että pienestä näpertelystä tulee iso näpertely. Oli niin tai näin, tärkein asia saatiin päätettyä. Selvällä enemmistöllä äänin 183-181 puolue kannattaa kannabiksen myynnin laillistamista. Sillä keinolla viimeistään kannatus nousee.
SDP elää ja kuolee puheenjohtaja, pääministeri Marinin myötä. Puolue on pannut kaikki yhden kortin varaan. Nyt Marin päätti kerätä urheilua rakastavan kansan sympatiat, juoksemalla puolimaratonin. Se on rapiat yli 20 km. Samalla selvisi, miksi Vihreät ja Kepu kisailivat lillukanvarsista, siis budjetista. Pomo ei ehtinyt ohjastamaan, kun oli juoksemassa. Budjetin valmistumisen kannalta oli onnekasta, että Marinin matka oli vain puolikas maratoni. Kokonaisen maratonin myötä näpertely olisi voinut johtaa oikeisiin ongelmiin. No, ei ehtinyt. Katsotaan saavatko demarit kokonaisen äänisaaliin sote-vaaleista vai jääkö sekin puolikkaaksi.
Kepulla menee nyt lujaa. Valtiovarainministeri Saarikko pisti reippaasti Vihreille kampoihin. Maaseudun ilmastopäästöt ovat Kepun omaisuutta eikä se kuulu kenellekään muulle. Ei edes luontoa paapoville vihreille. Saarikko onkin saanut Kepun kannatuksen liekkeihin. Ainakin prosentti on tullut lisää. Kepu on kovan kysymyksen äärellä aluevaaleissa. Juuri he ajoivat läpi tämä turhan veroimurin. Jos nyt kansa hylkää vaaleissa Suomen ainoan aluepuolueen (entinen maaseudun puolue) on peli menetetty. Puheenjohtajavaihdoksesta ei ole enää mitään hyötyä, ellei johtajaksi valita ainoaa oikeaa kameleonttia, Väyrystä.
Kokoomuksella menee nyt lujaa. Aluevaalien voitto on melkein takataskussa. Kiusallista on voittaa vaalit, joita puolue ei kannata. Sen jälkeen pitäisi toteuttaa alueellisesti uudistusta, jota puolue ei hyväksynyt. Mutta sitähän se politiikka on. Jatkuvaa takinkääntöä. Miehekäs teko olisi ollut boikotoida sotevaaleja. Mutta ei meidän kokoomus halua ryttyillä. Eduskuntavaaleihin ei niihinkään ole kuin vajaa kaksi vuotta. Orpolle voi jo sovitella seuraavan pääministerin viittaa. Yhteistyö nationalistien kesken on pelkkää onnea, kun arvot ovat yhteisiä. Kunhan saataisiin vielä se Kepukin ongittua porukkaan mukaan. Onhan se aina ennen tullut.
Perussuomalaiset ovat selvästi uudistuneet. Sieltä suunnalta ei kuulu mitään. Puoluejohtaja Purra on esiintynyt harvaan ja maltillisesti. Hän ei ole halunnut purra hallitusviisikoa yhdistävää liekaa poikki. Kansanryhmiä ei niitäkään ole solvattu entiseen malliin. Onkohan pomo pistänyt puolueen ääriryhmät ojennukseen ? Sitäkö se hallituskelpoisuus tarkoittaa. Suosio ei ole naisjohtajan myötä pudonnut kuin pari prossaa, mutta sehän on tutkimusten virhemarginaali. Hyvin menee ja lähentely Kokoomuksen kanssa sujuu hyvin. Toisaalta persutkin ovat olleet lomilla. Silloin ei jaksa jauhaa edes maahanmuuttajista. Perussuomalaisten suurin murhe on äänestysprosentti. Erityisesti käsittämättömissä aluevaaleissa. Mistä siinä lienee kysymys ? Jos vaalipäivänä sataa tai kannattajilla on kankkunen. Pitäisi varmaan masinoida rokotusten vastainen kamppanija vaalipaikalle.
Muitakin puolueita Suomessa on. Heidän merkityksensä on antaa väliinputoajille vaihtoehto. Toinen syy on täydentää hallitusta, jotta sillä olisi enemmistö. Siis kaksi aivan ehdottoman tärkeää tehtävää. Niin tietysti se on aika vähän, mutta demokratian, tasa-arvon, solidaarisuuden, monimuotoisuuden, monikulttuurisuuden ja monien huonojen asioiden vastustamisen ja hyvien asioiden kannattamisen takia tärkeä. Mutta mikä on pienpuolueiden ja isojen puolueiden ero ? Vasemmisto 8 % ja Vihreät 10%. Ei taida olla mitään eroa, pelkkä virhemarginaali.
Ps. Haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni ja kiittää hallitusta ensi vuoden budjetista. Olen ehkä ainoa, joka kiittää. Kissa elää kiitoksella. Minun elinoloni ei muutu millään tavoin budjetin myötä. Ei parempaan suuntaan, muttei myöskään huonompaan suuntaan. Kaikki pysyy entisellään. Kuulun tulonsaajien mediaanissa pienituloisten puolelle. Puna-vihreät piipertäjät ovat pitäneet köyhän kansan puolia, eikä meidän tulotaso pääse putoamaan. Ainakaan ensi vuonna. Ei se kyllä totuuden nimissä paranekaan. Mutta odotellaan sitten OrpoPurra-hallituksen budjettia.
3 kommenttia:
Onpas toivotonta politiikkapuhetta. Helpoin tie on olla tyytymätön kaikkiin. Politiikan helppoheikit pärjää tuolla linjalla. Aikuinen ihminen vois kuitenkin sitoutua, edes lievästi johonkin ryhmään…
Tärkeä huomio. Totta joka sana. Politiikka on vakava asia. Siitä ei kannata repiä vitsejä. Jos politiikassa olisi huumoria, se kilpailisi tasapäisesti telkun viihdeohjelmien, Putouksen, Possen, Bumtsi, Bumin jne kanssa sadoista tuhansista seuraajista..
Siksipä kait Kankikaikkoset ja muut on eriyttäneet osallistumisensa näihin viihdealueisiin. Silloin he ovat viihteellä, sen tietää phjelmien luonteesta. Muulloin vain yrittävät vakuuttaa ainakin omat kannattajansa. Mutta kyllä he päätöksiäkin tekevät. Ja puhuvat. Meille on puhuttu vuosikaudet Suomen velkaisuudesta ja siitä että pitää leikata, ettei velkasuhde vain kasva. Nyt se onkin kääntynyt laskuun. Kyllähän tässä on erilaisia näkemyksiä ja suuntia!
Lähetä kommentti