Porin perinteinen Jazz alkoi torstaina Kirjurinluodolla. Paikalle porhallettiin paikallisella bussilla. Konserttipaikka oli tänä vuonna raivattu hieman parempaan kuosiin. Päälava, jokilaivan ja lokkilava ovat mukavasti kävelymatkan päässä. Ohjelmisto noudatti perinteisen musiikkijuhlan jakoa. Päälavalla soitettiin viihdettä ja kauimmaisella lokkilavalla jazzia. Lokkilava on vanhan Kirjurinluodon päälava.
Teemoina olivat kitaristit ja isät ja pojat. Illan kohokohtia oli kolme. John McLaughlin, Marc Ribot ja Dweezel Zappa. Veteraani John McLaughlin osoitti olevansa edelleen upeassa vedossa. 8 ja puoli pistettä. Marc Ribot oli palkattu yhtyeineen paikkaamaan sairastunutta Larry Coriellia. Hyvin hoidettu kasi miinus. Samaan pistemäärään ylsi myös Frank Zappan poika Dweezel ja hänen bändinsä. Täysiveristä Zappaa työnnettiin zappanälkäisille yllin kyllin. Pistetaulukkoon on lisättävä myös seiskapuolen pisteytyksen saavuttanut rumpali Jack DeJonetten kokoama trio, jossa kuuluisien isien pojat Coltrane ja Garrison musisoivat. Tämä tapahtui muuten päälavalla heti alkajaisiksi. Jokilaivalla nähtiin kaksi afrikkalaista kitaristia, joiden positiivisuus, taituruus ja afrikkainen poljento olivat hyvää seiskan luokkaa.
Päälavan ohjelmisto olikin sitten suunnattu viime vuosien yleismusiikkipolitiikan mukaisesti periaatteella: kaikea kansalle. Itse bongasin erään Zyscowitcin, Halosen ja Arajärven, Marko Levosen, Riku Aallon ja monia muita tuntemattomia. Heitä ja parikymmentätuhatta muuta viihdyttivät Saimaa-orkesteri, Beth Hart (?), J. Karjalainen ja Brian Setzer. Hyvin tämä musiikkikansa näytti viihtyvän. En anna näille esiintyjille pisteitä, koska he eivät minusta kuulu jazzin piiriin vaan kesäjuhlille. Itse en tulisi tällaisia juttua kuuntelemaan ellei se olisi ilmaista. Itse maksoinkin lipun kolmen ensin mainitun takia.
Valittaen on todettava, että mielestäni tämä torstai päivä ja ilta oli tämänvuotisen Pori Jazzin paras. Muut päivät ovat vielä enemmän kaikenlaista himpunhamppua PPPeteliuksesta lähtien. Järjestelyt ja palvelut ovat parantuneet ja bändit samaa tahtia keskinkertaisutuneet. Mitähän PaulaDannyFrederikiä ne ensi vuodeksi keksivät ?
1 kommentti:
Piti kertoman, että parhaat soittajat eivät olleet kitaristeja. Kirkkain tähti oli mielestäni John McLaughlinin bändin basisti Etienne Mbappe. Hänen soittonsa oli omalla levellillään. Kauaksi ei jäänyt Marc Ribotin basisti, legendaatinen Jamalaadeen Tacuma. Kolmas taituri ja tämän vuoden paras fonisoundi Dweezel Zappan yhtyeen kosketinsoittaja ja tenoristi Scheila Gonzales. Siinä mallia miesfonisteille.
Lähetä kommentti