Eilen Tallinnassa Madridin ylpeydet Real ja Atletico pelasivat superottelussa tavallaan Euroopan mestaruudesta. Real Madrid oli voittanut Mestareiden liigan ja Atletico Eurooppa-liigan. Varsinainen peliaika päättyi tasan. Jatkoajalla Atletico pisti pallon kaksi kertaa pussiin ja mestareiden mestari oli selvillä. Joka tapauksessa pieni vallankumous tapahtui, kun Madridia vuosikymmeniä hallinnut joukkue vaihtui. Real Madrid ehti tätä peliä ennen menettää huippupelaaja Ronaldon ja valmentaja Zidanen. Kaiken lisäksi Atleticon pelaajisto on ensi kertaa Realin porukkaa arvokkaampi. Kiinnostavaa oli tietysti peliareena. Se ei ollut Madridissa vaan pienessä Tallinnassa oleva pieni stadioni.
Suomen ainoa toivo Euroopan jalkapallokentille, HJK, pelasi Eurooppaliigan karsintoja ljublianalaista Olimpiaa vastaan. Sloveniassa tuli takkiin 3-0. Tänään Helsingissä tuli takkiin 4-1. Se pienen pieni toivonkipinä suomalaisen jalkalloilun noususta sammui siihen paikkaan. Taustalla oli tappio myös Mestareiden liigan toisen kierroksen karsinnoissa. Totuus on, että yleisurheilun lisäksi olemme jalkapallossa kehitysmaa. Toivoton tapaus. Syy on molemmissa sama. Meillä ei ole huipputasoisia urheilijoita.
Kävin tänää pitkästä aikaa jalkapallo-ottelussa. Tammelan stadionilla olivat vastakkain kakkosen C-lohkon joukkueet TamU ja TPV. Kotijoukkue taistelee putoamisrajan yläpuolella ja vierasjoukku kärkisijan alapuolella. Paikallispelissä oli paljon tunnelmaa. TamU on konkurssiin joutuneen mestarijoukkueen raunioille perustettu uusi toivo. TPV on perinteikäs tamperelaisen jalkapallon juniorityön uurastaja. Palloveikot kuului aikoinaan myös TUL:n parhaimmistoon. Peli oli tasainen. Palloveikot teki ottelu ainoa maalin rankkarista. Tunnelma oli kuitenkin hyvä ja iloinen. Porukkaa oli peräti 1310 katsojaa. Samanlaisia määriä näkyy Veikkausliigan peleissä pienillä paikkakunnilla. Onkohan Tampereella sittenkin toivoa tulevaisuudessa ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti