TAAS VIIHTEELLÄ

Päätettiin perjantaina lähteä Tampereen yöhön viettämään viimeisiä hellepäiviä. Ensimmäinen kohde oli Deli & Weinbar puutarhakadulla. Aiemmin kahvilana toiminut paikka on minulle tuttu, sillä olen pitänyt siellä pari näyttelyä. Nyt oli kyseessä Tapas ja siideri festarit. Festaripaikka oli talon sisäpihalla, jonne oli pystytetty myyntikojuja. Niissä oli tarjolla espanjalaisia tapaksia ja siideriä kotimaasta ja etelä-Euroopasta. Festari tarkoittaa, että tuotteet ovat harvinaisia ja kalliita. Se ei näyttänyt häiritsevän 30-40 vuoden ikäryhmään kuuluvia festarivieraita. Iltapalan ja juomien lisäksi tarjolla oli bluesia. Talon parvekkeella esiintyi bluesmies Jo Buddy alias Jussi Raulamo basisti kera. Valitettavasti äänentoisto oli heikko, joten valtaosa musasta meni ohi korvan. (Tämä sisäpiha oli minulle tosi tuttu paikka, sillä kolmannessa kerroksessa olin töissä 10 vuotta.)

Vaihdoimme maisemaa, jota löytyi vanhusten kiitoradalta eli Paapan kapakasta. Sielläkin soi blues. Bändin nimi jäi epäselväksi, mutta lauteilla veteli kaksi tuttua herraa Masa Orpanan bluesyhtyeestä Honk. Herrat olivat kitaristi/laulaja Jonne Seppälä ja basisti Ville Vallila. Musa oli tuttua bluesia ja välillä lousianalaista cajun-musiikkia. Sitä ryydittivät edellisten lisäksi hanuristi ja rumpali. Cajun on Amerikan etelävaltioissa syntynyt ranskalaisten siirtolaisten musiikin ja paikallisen bluesin yhdistelmää. Lähellä zydeco-musaa. No, nyt meni esitelmöimiseksi.

Vaihdoimme taas osoitetta. Menimme tuttuun Pyynikin Brewhouseen. Tästä vanhasta matkailutalosta ja entisestä nuorisokahvilasta on tullut melkein meidän kantapaikka. Ainakin kesällä, sillä sisäpihalla oleva terassi on tupaten täynnä lämpimällä säällä. Tarjolla on paikallisia Pyynikin käsityöläispanimon tuotteita. Hyviä ja erilaisia.

Viimeisenä vaan ei vähäisimpinä siirryimme baariin nimeltä Moe's. Paikka on vanhan KoskiCumuluksen ravintola, joka on saanut Scandic-ketjulta uuden nimen. Nurkauksessa soitteli virtoilaisten nuorten herrojen Oliver-bändi. Kannattaa painaa nimi mieleen. Sen verran tasoa ja talenttia löytyi, että odotan kavereiden nousevan suomirokin keskikastiin. Tykkäsin erityisesti bändin kitaristista, jolle povailen piakkoin siirtoa isompiin ympyröihin. Jos hyvää miestä tarvitaan kepittämään.