Niinhän se meni. Odotusten mukaisesti. Ensin Belgia koulutti Englantia ja sitten Ranska osoitti suvereenisesti olevansa maailman paras. Eikä sitä käy kieltäminen. Betonipuolustus ja vaaralliset vastahyökkäyksiet. Joukkue täynnä huippuyksilöitä, jotka kuitenkin jaksoivat pelata joukkueena. Griezman, Mbappe, Pogba, Lloris ja valmentaja Didier Deschamps. Siinä kovia ammattilaisia maailman huipulta.
Matka on ollut pitkä, mutta juna on kulkenut aikataulussa. Ranska ei yhdessäkään ottelussa luopunut tai mennettänyt pelitapaansa. Se pystyi jokaisella osa-alueellaan sunnitelmassaan. Kun entinen Ranska kompastui suuriin egoihin, oli nyt kentällä yhtenäinen joukkue, jonka jäsenet tiesivät koko ajan tehtävänsä. Jälkikäteen voi sanoa, että kaksi parasta joukkuetta olivat Ranska ja Belgia, mutta jalkapallo on tällaista. Ranska oli kuitenkin paras.
Uutuutena tuotu videotarkistus VAR jakaa varmasti mielipiteitä. Itse en toivoisi videoita muuhun kuin maalitarkistuksiin. Mutta aika näyttää. Ehkä niiden paikka selkenee jatkossa. Nyt palloilut on palloiltu ja on aika juhlia. Tai oikeastaan suurin osa joukkueista on hävinnyt. Olkoon sitten selittelyjen ja pyykinpesun aika. Sitä voi tehdä lähes neljä vuotta. Sitten alkaa taas uusi vaihe ja uudet voittajat (häviäjät). Suomen jalkapallomaajoukkueen pyykinpesuun ei ole aihetta. Meillä ei ole maailman tason pelaajia.
Kisojen voittaja on myös Venäjä. Se pystyi hankkimaan kisat ja suoriutui tehtävästä hyvin. Taas Venäjä ja Putin pelasivat urheilukorttinsa oikein. Politiikassa aggressiivinen maa siloittelee olemustaan epäpoliittisella urheilumaineella. Ja me kaikki hyväksymme sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti