Elämä jakautuu karkeasti kahdenlaisiin asioihin. Erilaisten vikojen ja ongelmien ilmenemiseen ja toisaalta niiden väliseen aikaan. Kotitaloudessa on paljon asioita, jotka menevät rikki, toimivat huonosti tai toimivat vajaavaisesti. Asunnon, kalusteiden tai auton lamput sammuvat, viemärit tukkeutuvat, ovensaranat ja -kahvat narisevat, kodinkoneisiin tulee toimintahäiriöitä, pesujauheet, tabletit tai tiskirätit loppuvat, omenapuun oksat ja nurmikko pitää leikata, lumityöt tehdä, pihaa hiekottaa, puukalusteita maalata ja kukkia kastella, auton renkaita vaihdella. Paljon, paljon tehtäviä, joita pitäisi hoidella. Usein viat tulevat sarjoina, ikäänkuin ne saisivat käskyjä jostain ulkopuoliselta. Joskus vika ei ilmene ja se tuntuu hieman uskomattomalta tai jopa pelottavalta. Rämähtääkö hetken kuluttua joku paikka rikki oikein kunnolla vai jatkuuko odottava hiljaisuus.
Samalla tavoin myös ihmiset jakautuvat kahteen heimoon. Niihin, jotka nauttivat kaikenlaisista kodin vioista ja ongelmista ja syöksyvät oitis niiden kunnostamisen kimppuun. Ja toisaalta niihin, jotka kauhulla odottavat vikojen ilmenemistä ja pyrkivät välttämään kaikenlaisten ongelmien ilmenemistä ja syntyä.
Nyt tulee todellinen paljastus ! Kuulun näihin molempiin ryhmiin. Minulla on kaksipuolinen mielialavaihtelu. Tai jos ihan totta puhutaan, minussa on kaksi eri persoonaa. Toinen on Remontti Reiska, Apupoika Aapeli, Puuha-Pete, joka odottaa asunnon hengettären vienoa ääntä. Se kertoo pienistä huomioista ja puutteista, joita voisi joskus katsastaa. Ei aikaakaan, kun Puuha-Petellä on haalarit päällä ja auton ilmastoinnin jakohihnan releen kannen tiiviste on vaihdettu, palaneen polttimon wattimäärä ja kannan koko selvitetty, pesuaineiden hinnat kilpailutettu ja viemärin rööri työnnetty täyteen putkimiestä. Puuha-Pete on kodin vapaapalokuntalainen, joka vaivoja säästelemättä ja keinoja kaihtamatta syöksyy ongelmien kimppuun. Ilman vikoja hänen elämänsä olisi yksitoikkoista ja tylsää. Korjausten suunnittelu, oikea aikataulutus ja täydellinen toteutus ovat viety ennennäkemättömälle tasolle. Tehdyistä toimenpiteistä annetaan myös kumppanille tunteja kestävä raporointi mitään yksityskohtaa unohtamatta. Palkkioksi riittää lämmin katse tai hyväksyvä huokaus. Sen avulla Pete kestää taas monta hiljaista päivää.
Toinen puoli persoonaani on herra Oloneuvos. Hän on korkeasta iästä johtuen keskittynyt elämän olennaisiin asioihin. Mietiskelyyn ja nautintojen maksimointiin. Hän istuu sohvalla parhaita tv-kanavia napsutellen, suunnitellen viikonlopun juustolautasen osioiden yhteensopivuutta tai hakien seuraavan all-inclusive matkan ajankohtaa ja kohdetta. Hänelle elämän sulostuttajan vikailmoitus aiheuttaa stressipiikin, paineita ja kaivautumisen lusikka-haarukka menetelmällä sohvan pehmusteiden sisälle. Oloneuvos yrittää antaa vikailmoitusten mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos kohti nurkassa seisovaa mahdollista helpdeskiä. Oloneuvoksen mielestä hän on työelämän aikana antanut kaikkensa erilaisten vikojen ja ongelmien ratkaisemisessa ja nyt on aika keskittyä nautintoihin ja hyvään elämään. Joskus kuitenkin Oloneuvoksellakin särkee ohimoita erilaisten juomien sekoittelusta johtuen tai vatsa on täpötäysi ylenmääräisestä mässäilystä. Silloin huono omatunto saa vallan ja Oloneuvoksesta kuoriutuu elävä Puuha-Pete, monitoimiosaaja, jonka käsi sujahtaa ruuvimeisselin kahvalle ja toinen käsi hakee netistä sopivan korjaussarjan manuaalin.
Mutta palataan vielä tarinan alkuun. Kuten alussa totesin, elämä on jakautunut kahteen osaan.
Oleiluun, nautintoihin ja itsensä viihdyttämiseen. Toisaalla on niitä keskeyttävät häiriöt ja viat. Mutta minkäs teet !
Sellaista on elämä !
Sådant är livet !
Ce la vie !
Thats life !
So ist das Leben !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti