Kymmenen viime vuoden aikana Suomen jalkapallomaajoukkueen suoritukset ovat heikentyneet vuosi vuodelta. Toisaalta valmentaja ei ole pelikentällä vaan siellä on joukkue. Onko Suomen valmentajat syypäivä heikentyneeseen menestykseen vai onko se huonojen valmentajian syytä ? Tätä joutuu pohtimaan tänä päivänä, kun Huuhkajat ovat jääneet ilman yhtään voittoa. Fifan ranking lähestynee sadan lukemaa.
Roy Hogdson astui remmiin kymmenen vuotta sitten. Voittoja tuli, mutta myös tappioita. Joukkue ei päässyt arvokisoihin vaikka lähellä oltiin. Vanhat konkarit olivat remmissä vielä, mutta eivät enää parhaimpien aikojen tasolla.
Stuart Baxterin aikana saavutettiin myös muutama voitto ja tasapeli, mutta tappioita ropisi liikaa. Joukkueen rakenteen uudistaminen piti aloittaa. Arvokisoja ei päästy kokeilemaan tälläkään aikakaudella. Baxteriin oltiin tyytymättömiä.
Mixu Paatelainen saatiin briteistä kehittämään uudenlainen ura Suomifutiksen historiassa. Joukkue uudistui nuorilla pelaajilla. Kärsivällisesti odotettiin Mixun tuovan glooriaa jalkapallokentillä. Toisin kävi. Paatelaisen taktiikkaa arvosteltiin. Voitot olivat tieukassa ja lopulta Paatelainen sai lähteä. Markku Kanerva hoiteli valmennusta loppujakson.
Hans Backe löydettiin jostain hämäryydestä. Ruotsalainen sai jo kohtuullisen kokeneen mutta kakkostasolla seurajoukkueissa pelaavan ringin. Voittoja ei ole tullut. Tasapelit eivät ole lohduttaneet. MM-kisapaikka näyttää karkaavan jo heti alussa. Siihen ei oikein kukaan jaksanut toivoakaan, mutta parempaa peliesitystä odotettiin. Näyttää kuin joukkueella ei olisi ollenkaan mitään pelitaktiikkaa.
Jonkinlainen taustavastuu on tietenkin myös Palloliitolla. Hehän valitsevat valmentajat ja ovat ainoa taho, joka voi tehdä vaihdoksia. Valmentajan rooliksi jää peluuttaa parhaaksi katsomiaan pelaajia. Nyt toissapäivänä Backe antoi tunnustusta pelaajille Kroatiatappion jälkeen ja selitteli tulosta vajaamiehisellä kokoonpanolla. Suurelle yleisölle eivät selittelyt enää kelpaa. Voittoja on tultava tai sitten Palloliiton pitää nostaa uusi mies käskijän paikalle. Hyvin pelatut tappiot eivät lämmitä ketään.
Pitäisikö alkaa tekemään muutoksia Palloliiton johdossa ? Kymmenen vuoden käyrä näyttää pelkkää alamäkeä. Laitetaanko vastuu tästä valmentajalle, pelaajille vaiko Palloliiton heikoille valinnoille ? Suursiivouksen paikka voisi tehdä hyvää. Jollei muuta niin nostaa toiveita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti