lauantai 20. helmikuuta 2016

Radiohead

Usein tapahtuu musiikinkuuuntelussa kyllästymistä. Kyllästyttää omat levyt ja musiikki. Mieli kaipaisi jotain uutta. Viime vuosina sitä on löytynyt kovin vähän. Viimeeksi se taisi olla grunge ja bändejä nimeltään Nirvana, Pearl Jam, Soundgarden, Audioslave.  Mutta nyt oli tullut taas sama tyhjiö. Mistä kuulisin jotain uutta ? Mieli kaipaili myös jonkinlaista kunnon jazzia. Mutta hyvä rock on myös mieltä virkistävää. Varsinkin maalatessani.

Joskus takavuosina luin  jonkun kuuluisan rockstaran kuuntelevan bändiä nimeltä Radiohead. Tämä tapahtui myöhemmin uudelleen. Siis se, että joku fanitti Radioheadia. Lainasin itsekin kirjastosta jonkin mainitun bändin levyistä, mutta se ei herättänyt suurempaa innostusta. Muutama viikko sitten tuli mieleen tämä ensimmäinen juttu. Löysin kirppikseltä yhden Radioheadin levyn. Nyt se osui oikeaan kohteeseen. Musiikki oli erikoista, jollakin tavoin monimuotoista ja epäkaupallista.  Yhdellä kuuntelulla kappaleet eivät jääneet mieleen. Tyyli oli pikemminkin bändin omaa tyyliä kuin jotain tiettyä genreä. Innostuin. Helsingin visiitillä löysin Unioninkadulla sijaitsevasta levykaupasta kolme levyä lisää. Tai oikeastaan löysin isomman kasan bändin levyjä, mutta en raatsinut ostaa kuin kolme.

Tänään kuuntelin levyjä maalatessani. Yht' äkkiä alkoi soida tuttu biisi. "Creep". Sehän on kuin onkaan Radioheadin suurin hitti. Pidän itsekin siitä kovasti.  Nyt iloitsen tästä löydöksestä. Musiikissa on vivahteita hyvin monenlaisista tyyleistä. Tärkeää on kuitenkin, että musiikki on omanlaistaan, vapaata. Radiohead pitää kiinni uusiutumisesta. Muusikot vaihtelevat instrumentteja ja asettavat itsensä epämukavuusalueille. Tuloksena on kerta kerran jälkeen uudenlaista musiikkia. Yhdeksänkymmentäluvun alussa perustetulla yhtyeellä on  kahdeksan albumia. Minulla on neljä alkutaipaleen levyä: Pablo honey, The Bends, Kid A,  OK Computer. Hankin ne ehkä kaikki loputkin, mikäli uusimpia saa cd-versioina. Siis Amnesiac, Hail to the thief, In Rainbows ja The King of Limbs.

Siitä huolimatta haluan kuulla jotain maailmanluokan jazzbändiä.

Ei kommentteja: