Täytyy ihmetellä tätä hämärää touhua.
- en nyt tarkoita Lärvi-Pirkon ja Hihi-Hännisen Ruotsin toilailuja.
- en tarkoita myöskään hallituksen ikuisuuksia kestävää soteuudistuksen etenemistä, kilpailukykysopimusta, enkä muutakaan peruutettua lakiuudistusta
- en tarkoita naapurimaan lentokoneiden ilmatilaloukkauksia Suomenlahdella tai samaisen maan Krimin ja Ukrainan valloituksia
- kyse ei ole myöskään Yhdysvaltain uuden presidentin suhtautumisesta naisiin, vähemmistöihin, vapaakauppaan tai maahanmuuttajiin
- ei ole kyse pääkaupuniseudun länsimetrohankkeesta
- en puhu Tampereen kansihankkeesta, ratikoista tai tunneleista
- ei ole puhe suomalaisten urheilijoiden olympiasaavutuksista tai Olympiakomitean johtajien palkoista
- en puhu nyt Norjan hiihtomaajoukkueen dopingkäryistä, Venäjän dopingjärjestelmästä, olympiamitalistien käryistä tai Valko-Venäjä voimaurheilijoiden steroideistä
Tarkoitan tätä koko päivän kestävää hämäryyttä. Pimeyttä, kaamosta, synkkyyttä. Hämärää touhua, jossa elämme. Vaikka olen herännyt tanskalaisittain myöhään (tanskalaiset ovat maailman onnellisin kansa, sillä he nukkuvat pitkään kun on pimeää tai jotain ongelmia), keskellä päivääkin on hämärää. Pihakynttilän polttaminen on oikein perusteltua keskipäivälläkin. Puhumattakaan kaikenmaailman jouluvalojen hehkutus. Kotioloissa on pidettävät valot päällä, ettei kompastele huonekaluihin. Taas pimeys on yllättänyt suomalaiset ihan samalla tavalla kuin ensilumi yllättää autoilijat.
Onneksi on kirkasvalolamppu, mukavaa seuraa ja matkaliput etelään. Siinä on sopiva hengissäselviytymispaketti eläkeläisille. Ei muuta kun pää ulos hämärästä pussista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti