Sunnuntaina soitettiiin taas Jazz Happenng jazzia. Tai ainakin osittain. Verneri Pohjolan kvintetti soitti isänsä Pekka Pohjolan musiikkia. Hyvin soittivatkin. Trumpetisti Vernerin lisäksi kitarassa Teemu Viinikainen, koskettimissa Tuomo Prättälä, rummuissa Mika Kallio ja rummuissa Antti Lötjönen. Sovitukset olivat koko joukon käsialaa, näin ainakin Verneri itse kommentoi. Pohjolan musiikki on riimillistä, rytmillistä ja lyyristä. Tässä nähtiin musiikin hienoja ulottuvuuksia. Sovituksiin oltiin panostettu. Sävyjä löytyi kappaleiden kesken ja niiden sisällä. Kerrassaan maukas esitys. Vernerin trumpetti soi rennosti, mutta terävästi.
Oopperaan hurahtanut norjalainen tenoristi Håkon Kornstad yritti yhdyttää jazzia ja oopperaa. Hyvin äijä lauloi tenoria, soittikin ihan kohtuullisesti. Itse en tykännyt ooppera-aarioista. Välillä kuultiin italialaista humppaa ja välillä oopperatenoristin aariaa. En ymmärrä miksi tällaista tuodaan jazzkonserttiin..
Aziza nimen taakse kätkeytyi basistilegenda Dave Hollandin kvartetti. Rummuissa Eric Harland, kitarassa Lionel Loueke ja tenorifonissa Chris Potter. Valtaisa taitotaso ja yksilöllinen virtuositeetti. Puolet ohjelmistosta oli kuitenkin aika tasapaksua mainstreemiä. Sitten mentiin afrikkalaisille sävyille Louken johdolla. Olin heti täysin myyty. Heinoa polyrytmistä kodosta, jota Loueke höysti rytmillisellä laululla. Rytmikaksikko Holland-Harland veteli jykevää taustavallia. Potter ja Loueke kisailivat teeeman parissa. Enpä ole pitkään aikaan kuullut kahta näin mainiota biisiä. Potter oli taitava ja monipuolinen solisti. Erityisesti kuuntelin rumpali Eric Herlandin tiukkoja kapuloita. Niissä on terävää voimaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti