Tänään kerrottiin, että ev.lut. kirkkoon kuuluu 72 % väestöstä. Väki on kaikonnut kirkosta tasaista vauhtia. Vuosittain väki vähenee noin prosentin. Tasaisen kaavan mukaan 72 vuoden jälkeen viimeiset jäsenet jättävät kirkon. Se on vuonna 2088. Sitä ennen kirkolla on pieni pala purtavana. Jos väen väheneminen jatkuu, se vaikuttaa verotuloihin. Prosentti vuodessa on toki vähän, mutta lisäksi pitää laskea jonkinmoinen inflaatio. Se on nykyisin prosentin luokkaa. Siis pari prosenttia vuodessa vähemmän. Kymmenen vuoden kuluttua kuluja pitäisi säästää peräti 20 %. Se on iso luku.
Oletan, ettei seurakuntien toimistoissa tai kirkon tutkimuskeskuksessa ole henkilöitä, joka uskaltavat sanoa tätä ääneen. Se olisi pessimismiä ja toivon menettämistä. Toisaalta väen kaikkoamista on jatkunut nyt jo viisitoista vuotta. Sen luulisi herättävän arkkipiispan, kirkolliskokouksen ja kirkkojen talouspäälliköt. Seurakuntia on yhdistetty ja tehtäviä on karsittu viime vuosina, mutta sillä on saatu vain nykyinen tilanne siedettäväksi. Tulevaisuudesta pitäisi olla jonkinlainen plan B. Suunnitelma siitä, mitä tehdään jos sama meno jatkuu.
Mitä tämä minulle kuuluu ? Enhän ole kuulunut kirkkoon 47 vuoteen. Eihän se sinänsä kuulukaan, mutta kirkon piirissä on myös tärkeitä toimintoja kansakunnan näkökulmasta. Esimerkiksi diakonia. Mikäli sosiaalinen työ ja moni muu laupeudentyö jää yhteiskunnan varaan, on uudella sotella paljon lisätehtäviä. Sen maksavat kaikki veronmaksajat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti