Meille Conquistadorin all-inclusive asiakkaille kuuluu illallisvaihtoehtona italialainen, japanilainen ja amerikkalainen illallinen kerran viikossa. Pöytä pitää varata aamupäivällä etukäteen. Päätimme kokeilla ensimmäiseksi japanilaista Sakura-ravintolaa.
Tulimme ajoissa paikalle karuun tummanpuhuvaan ruokasaliin. Meidät ohjatttiin yhteen kolmesta pöydästä. Tai oikeastaan ne olivat pieniä keittiöitä, joiden ympärille kymmenen hengen porukka mahtui istumaan. Porukassa oli neljä norjalaista, kaksi belgialaista, kaksi irlantilaista ja me kaksi finskiä. Tarjoilija kysyi vaihtoehtoja. Tarjolla oli kuusi annosta, joissa kaikissa oli kaksi vaihtoehtoa. Tai ei ihan kaikissa, sillä ensimmäinen oli kaikille sama. Sushilajitelma. Sitten keittoa, kalaa, sorbettia, lihaa ja lopuksi jäätelöä. Hieman tuntui erikoiselta ja liian intiimiltä, kun kymmenen toisilleen ventovierasta ihmistä istutettiin samaan pitkulaiseen pöytään.
Kun tilaukset oli tehty ja juomat tuotu pöytään (otimme pullot valkkaria ja vettä), illan maestro, kokki, astui esiin ja esitteli itsensä ja kyseli mistä olimme tulleet. Sen jälkeen hän antoi meidän syödä susheja ja alkoi itse paistella kalaa, sieniä ja sipulia. Maistelimme susheja ja kokki heitti brandyä kalojen päälle, jolloin tulilieskat pelmahtivat keskellä pöytää. Seuraavaksi tuotiin keitto. Siinä oli kookosta, riisinuudeleita, vihanneksia, sitruunaruohoa ja kanalientä. Kokki lirautti halukkaille punaisesta pullosta chilikastiketta. Yhtä maistuvaa kuin sushitkin. Raikasta, tuoreita aineksia ja hyvä tasapaino. Meidän lopeteltua keittomme, kokki oli paistanut seuraavat annokset. Tarjolla oli lohta ja tonnikalaa. Otin jälkimmäistä ja se tuntuikin maukkaammalta kuin lohi. Mukana oli myös sipulia ja iso herkkusieni. Kalapala oli paistettu kivasti kypsäksi ja maustettu joillakin nesteillä, joita en ehtinyt katselemaan. Oikein hyvää ja melko iso annos.
Seuraavaksi meille tuotiin sorbettia. Valitsin punaisten hedelmien sorbetin. Se oli makeaa, mutta mandariinisorbetti oli selvästi tyylikkäämpää ja parempaa. Tarkoitus lienee tehdä tilaa täysiin vatsoihimme. Sitä tulikin. Kokki paisteli jo riisiä ja rikkoi neljä kananmunaa kuumalle keittolevylle. Sen jälkeen hän muotoili munakkaan neliön muotoiseksi. Maestro kiersi ohuen munakkaan rullalle. Sitten kahdella teräslastalla alkoi flamenco. Mies hakkasi flamencon tahtiin munakkaasta pieniä soiroja riisikasan sekaan. Levylle jäi vielä pieniä murusia. Niitä hän alkoi heitellä ensi tarjoilijan, sitten meidän suuhumme. Siis parin metrin heittoja. Osan meistä onnistuikin nappaamaan munakaspalan suuhunsa. Tämän jälkeen kokki toi levylle kypsymään kanavartaita ja sirlonpihvejä, jotka olivat vaitoehtoja. Otimme kanaa, joten pihvi jäi testaamatta. Vartaat paistettiin ja samalla päälle valeltiin teryaki-kastiketta. Lisäkkeenä riisiä, jossa oli mainittuja munakaspaloja. Jälleen uusia makuja ja hyviä sellaisia. Jälkiruoaksi olimme valinneet aprikoosicrepesiä, suklaajäätelöä ja kermavaahtoa. Taas kokki flambeerasi crepit isolla brandyliekillä. Ne aseteltiin isoille laitasille
jäätelön ja kermavaahdon viereen. Pienestä palavasta tulikannusta kaadettiin jotain tulista päälle, niin että jäätelön oli liekeissä. Sammui kyllä heti. Makean jäätelön päätteeksi kokki toi meille vielä pienet lasilliset sakea, riisiviiniä. Show oli päättynyt. Lopuksi kokki kätteli meidät kaikki ja toivotti hyvää illanjatkoa.
Hieno kokonaisuus kaikenkaikkiaan. Menulistan alareunassa oli pienellä aterian hinta, se oli 35 € + juomat. Meille se kaikki oli ilmaista. Tästä tuskin illallinen voi parantua, ainakaan tämän reissun aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti