Aurinkotuolien vieressä on kaksi palmua. Toinen on paksumpi ja lyhyempi ja toinen ohut ja korkea. Paksu palmu on varreltaan epätasainen. Siinä on varmaankin ollut lehtiä, joiden tyvet ovat jääneet rnkoon. Korkeutta on ehkä viisi metriä. Latvassa on isoja viuhkamaisia lehtiä. Tämä on samanlainen palmu, mihin Kekkonen kiiperisi kuuskymmentäluvulla Hawajilla vai oliko se Tunisiassa. Kekkonen oli saman ikäinen kun meikäläinen nyt. Hän halusi kokeilla kiipeilemistä. Kekkonen ei ollut kuitenkaan mikään apina vaan utelias suomalainen. Paikalla oli myös suomalaisa toimittajia ja valkuvaajia, jotka saivat Urkista oivan kohteen.
Toinen palmu on lähempänä viittätoista metriä. Sen runko on ohut, sileä ja kova. Samanlainen kuin entisen ajan puhelinpylväät. Siitä tuli mieleen lapsuus ja nuoruus. Itse menin oppikouluun. Muutamat kaverin menivät kansalaiskoulun kautta ammattikouluun. Sen jälkeen avautui työ Telellä. He olivat pylväsapinoita, jotka asensivat puhelinjohtoja pylväisiin. Kun meikäläinen pääsi ylioppilaaksi, kaverit olivat tienanneet jo pari vuottaa riihikuivaa rahaa. Kun meikäläinen opiskelun jälkeen haki ensimmäistä ammattia vastaavaa työpaikkaa, kaverit ostivat oman auton ja asunnon. Kymmen vuotta meni opintolainoja maksellessa. Kaverit elelivät perheineen omakotilatoissaan. Mitenhän kaverit voivat tänään ? Posti ja tele on muuttunut TeliaSoneraksi. Puhelinpylväät ovat linkkitorneja. Ovatkohan kaverit jo eläkkeellä vai työttöminä ?
Näin kahdesta palmusta saatiin pari hauskaa tarinaa. Tai jonkinlaista tarinaa kuitenkin. En ihmettele, sillä palmu saa pohjolan pojan uteliaaksi. Nin kävi myös Kekkoselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti