Aamuaurinko herätteli meidät säteillään. Oli lähtöpäivä. Lämpötila lähenteli 23 astetta, kun vetelin nahkahousut ja pitkähihaisen paidan päälle. Taistelin ison aamiaisen, johon kuului teetä, krosantteja, kananmunaa, jogurttia, mysliä, hedelmäsalaattia ja valkosuklaapaloja. Aamiaisravintolan erikoisuus, yksi niistä, oli perinteisen kuoharin lisäksi, bloody mary ja mustaherukkalikööri. Sitä kokeilin edellisenä aamuna. Nyt oltiin kaidalla polulla matkalla kotiin.
Olimme saaneet Apollo-matkoilta viestin, että bussi lähtee parin sadan päässä olevalta toisen hotellin bussipysäkiltä. Raahauduimme sinne täysissä tamineissa. Katumme oli suljettu syövän vastaisen marssin takia. Mitään bussia ei kuitenkaan päässyt tännekään. Eräs matkakumppani sai puhelimitse tiedon, että piti kävellä sama matka eteenpäin toiseen paikkaa. Päätimme ottaa rauhallisesti. Lopulta busseja tuli uudelle paikalle, joukossa meidän matkatoimiston tunnusta kantava bussi. Espanjalainen kuski kaipaili opasta, muttei sellaista näkynyt. Kömmimme sisään ja lähdimme myöhässä liikkeelle. Kiertelimme vielä neljän mun hotellin kautta. Opasta ei näkynyt eikä kuulunut. Sama homma odotellessamme häntä tulopäivänä Villa Tagorossa infoa varten. Emme tosin kaivanneet muuten opasta, mutta nyt kun oli poikkeustilanne kaipailimme tietoa missä mennään. Lopulta tulimme kuitenkin kentälle ja jonottamisen jälkeen löysimme oikeat koordinaatit. Tuliaisiakin ehdittiin nappaamaan mukaan, kun finski oli myöhässä. Hiki otsassa, selässä, jaloissa ja muossakin paikoissa kapusimme koneeseen ja aurinko saatteli meidät kotimatkalle. Tätä pientä episodia lukuunottamatta kaikki oli sujunut kuon rasvattu. Sitähän me teimme joka päivä aurinkovoiteella.
Nyt kirjoitan tätä viimeistä kappaletta Paunun bussissa matkalla Manseen. Hieno aurinkoinen matka oli pulkassa. Vessa peilissä näkyi ruskettunut ja lihonut äijä. Olimme tehneet sen mitä suunnittelmme. Aurinkoa, loikoilua, ruokaa ja juomaa. Siinä kaikki. Its all over now !
Nyt kuitenkin ulkona on viisi astetta pakkasta. Täällä meillä Suomessa on se hyvä puoli, ettei cocktaileihin tarvitse laittaa jäitä. Ainakaan, jos istuu ulkona terassilla. Kalseaa on, mutta hieman vielä matkahuumoria tallella. Eiköhän se karise jo huomenissa, kun pääsemme tarkastelemaan jäätynyttä ympäristöämme. Miksiköhän esi-isämme muuttivat tänne Pohjolaan ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti