Helsingin piispa on tarttunut härkää sarvista. Hän haluaa nostaa kissan pöydälle. Suomalaisia vaivaa kollektiivinen synti. Käytännössä kyseessä on seitsemän kuolemansyntiä. Muistin virkistämiseksi kerrottakoon, että kuolemansyntejä ovat ylpeys, kateus, viha, laiskuus ahneus, ylensyönti ja himo. Pahimmasta heikompaan. Ylpeys on piispan mukaan pahin synti. Eletään omissa oloissa eikä välitetä muista. Vain omat asiat kiinnostavat. Se johtaa kateuteen ja vihaan. Askola on käynyt Lauttasaressa ja sitten Vuosaaressa. Siinä huomaa eron ja etäisyyden. Lapset eivät pääse pelaamaan jalkapalloa tai jääkiekkoa. Vaikka perheellä olisikin auto, kukaan ei ole ajokunnossa. Nyt kun puhutaan yhteiskuntasopimuksesta, joissa kirkkokin on tietyllä tavalla mukana, pitäisi olla ymmärtäväinen. Ei saa olla pelkästään kiinnostunut omista optioistaan. Viime kuukausina on kuitenkin puhuttu yhteiskuntasopimuksesta ja työajan pidentämisestä. Kirkko vastustu kirkkopyhien siirtämistä viikonlopuksi. Sillä ei ole mitään tekemistä yhteiskuntasopimuksen kanssa. Kyse oli ihmisten puolustamisesta. Askola ei pidä suomalaisia laiskoina. Hän ei myöskään halua puhua suomalaisten ahneudesta. Se on vaan huono juttu ja kirkko puhuu kohtuullisuuden puolesta. Suomalaiset eivät myöskään syö liikaa tai ainakaan ei ole kirkon asia puuttua siihen. Sen hoitaa THL. Himo ilmenee nykyisin erilaisina riippuvuuksina. Synnin palkka on kuolema. Käytännössä kuolema tarkoittaa ettei välitä itsestä ja muista ihmisistä. Pystyyn kuollut ihminen.
Kaiken kaikkiaan Piispa Askola haluaa olla äänessä, mutta ei halua syyllistää suomalaisia kuolemansynneistä. Siihen kirkolla on oma tehtävä ja vastaus. Se on armo. Piispa osaa pyörittää sanaa. Kirkon nykylibeaarien tyylin mukaisesti kumarretaan kaikkiin suuntiin ja puhutaan yleistäen. Ketään ei haluta ärsyttää vaan annetaan kaikille lämmin pullamössäinen kädenpuristus. Tiivistetysti voidaan todeta, että piispan kannattaa messuta ja muistuttaa kuolemansynneistä. Taitavasti hän ei suostu osoittamaan sormellaan ketään synneistä, vaan puhuu etäisesti yhteissynneistä. Se ei loukkaa ketään. Kansankielellä kyse on "jeesustelusta". Kirkon on tärkeää puhua synneistä. Ilman syntejä kirkolle ei jää armon tehtävää. Kirkko on tulkkina ja välittäjänä viisaan Jumalan ja tyhmien ihmisten välillä. Ilman sitä piispatkin joutuisivat jäämään pelkiksi filosofeiksi. Kuka silloin maksaisi piispan ökypalkan ? Tykkään itse reilusta pelistä ja suorasta puheesta. Näillä puheilla kirkko muuttuu entistä värittömämmiltä, mauttomaksi ja veltommaksi.
Vapaa-ajattelijan näkökulmasta kirkko sahaa omaan nilkkaansa ja maallistuu. Itse tykkään suorasta ja konstailemattomissa puheesta. Jos synti on kuolemaksi, siitä pitää kuolla. Jos rahaa ja mammonaa ei saa kerätä ja palvoa, siitä pitää luopua. Nyt sanataiteillaan ja ollaan ylivarovaisia. Seurakuntalaisiin ollaan yhteydessä syntymän, häiden ja kuoleman yhteydessä. Jos joku tavis sattuu lähestymään netin kautta kirkonmiehet ja -naisia, siitä tehdään suuri numero. Muuta yhteyttä ihmisiin kirkolla ei enää ole.
Tämä oli sitä edellä mainittua pahinta syntiä eli ylpeyttä. Ei vaan kateutta. Siis vihaa. Tarkoitan laiskuutta. Tarkemmin ajateltuna tämä oli ahneutta, ylensyöntiä ja himoa. Itse asiassa nautin jokaisesta päivästä, jolloin tunnen himoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti