Työmarkkinajärjestöt saivat neljännellä kerralla sovittua hallituksen vaatiman yhteiskuntasopimuksen rungon. Se edellyttää vielä ammattijärjestöjen hyväksyntää omissa elimissään. Hallitus on kommentoinut varovasti tehtyä esitystä. Se on hallituksen mielestä vajavainen eikä kohdistu hallituksen edellyttämään 1,5 miljardin vaikutuksiin. Ainoastaan 0,6 miljardin vaikutuksiin. Helpottuksen tilalle on tulossa pattitilanne, joka vaatii jonkun ratkaisun. Periaatteessa hallituksella on kolme mahdollisuutta.
1. Hallitus hyväksyy neuvottelutuloksen vuodeksi ja tyytyy vähempään. Se johtaa ongelmien siirtämiseen vuoden 2018 alkuun ja siitä eteenpäin.
2. Hallitus jatkaa neuvotteluja työmarkkinajärjestöjen kanssa ja runnoo lisäsäästöjä järjestöjen kanssa. Se voi olla kovin mutkikas ja kivuliainen tie, johon kaikki järjestöt ei täällä välttämättä sitoudu. Lopputuloksestakaan ei ole mitään takeita.
3. Hallitus toteaa, ettei vaadittua sopimusta kyetty sopimaan ja toteuttaa uhkailemassa säästöpaketin. Se merkitsee kolmen puolueen alasajoa, sillä uhatut säästöt kirpaisevat kaikkia kansalaisia. Se merkitsee myös sanelupolitiikan aloittamista sopimisen sijaan. Toisaalta se on ryhdikäs teko hallitukselta.
Kävi niin tai näin, tavoite on kova. Kyse on ensi sijassa siitä lähdetäänkö yrittämään jatkoa sopimalla vai mennäänkö eteenpäin pakkolinjalla. Vanhan kansan sanontaa lainaten:
"Parempi laiha sopu kuin lihava riitä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti