maanantai 14. maaliskuuta 2016

Pystyyn kuolleet

Helsingin piispa Askola kertoi Helsingin Sanomissa ( huom. Ei saarnannut kirkossa vaan puhui kansalle Hesarin kautta), että seitsemän kuolemansynnin palkka on pystyyn kuollut ihminen.

Tunnustan tehneeni kaikki nämä nämä synnit.
Olen ylpeä itsestäni kun olen jättänyt työelämän taakseni ja lapsenikin ovat siirtyneet omille poluilleen. Keskityn itseeni ja kumppanini elämään. Se ei edes hävetä minua. Kadehdin esimerkiksi aikalaistani Nalle Wahlroosia, joka on tinkimättä ja kaikkensa antaneena pyrkinyt kartuttamaan omaisuuttaan ja onnistunut siinä satojen miljoonien edestä. Joskus jopa vihaan näitä keikistelevät cockneytä, mutta erityisesti vihaan väkivaltaisia ihmisiä. Olen nykyisin patalaiska ja makailet sohvalla telkkua katsellen. Usein ahnehdin optiomiljoonia ja lottovoittoa, vaikka tiedän, ettei sieltä mitään tule. Ylensyönti on lähes päivittäinen paheeni. Himoitsen paitsi ruokaa ja juomaa, myös elämänkumppaniani (jonka kanssa en ole edes aviollisesta suhteessa),  rääkyvää musaa, kirkuvia värejä, vieraita maita, joiden myötä menetän käsityksen todellisuudesta ja monia muita asioita ja fiiliksiä. Kaikesta tästä olen kaiken lisäksi kovin riippuvainen. Olen siis läpikotaisin syntinen ja sen vuoksi täysin pystyyn kuollut ihminen.

Mitä tehdään kaikille pystyynkuolleille ihmisille ?

Ensimmäiseksi tulee tietenkin mieleen tykinruoka. Nyt kun Isis ja muut pahat terroristit hyökkäävät hyvien ihmisten kimppuun ympäri maailmaa, voitaisiin  pystyyn kuolleet lähettää sotimaan heitä vastaan. Heistä tulisi mahtava rykmentti, joukko-osasto ja armeija. Kun elävänä kuolleiden kuoleminen ei enää pahenna tilannetta,  voivat he tehdä viimeisen palveluksen ja pelastaa monia hyviä ihmisiä.

Toiseksi pystyyn kuolleet voisivat luovuta elimiään hyville ihmisille. Monella pystyynkuolleella on ehyt sydän vaikka maksa onkin hajonnut nautinnoista tohjoksi. Keuhkot ovat toki seulana runsaasta tupakoinnista, mutta munuaiset saattavat toimia vielä monta vuotta. Näin syntinen voi olla elimillään hyödyksi jälkipolville.

Pystyyn kuolleet voisivat mennä peltipoliiseiksi teiden varsille. Peltipoliiseiksi ovat kyllä ahtaita, mutta kyllä sinne mahtuu, jos vähän laihduttaa. Kaiken lisäksi pystyyn kuollut voisi väläytellä kameraa hieman useimmin, jolloin valtion tulot lisääntyisivät. Jos pystyynkuollut lisäisi  päivässä sakkojen määrää 500 €, tulisi siitä vuodessa noin 170.000 €. Sata pystyynkuollutta peltipoliisia saisi vuodessa 17 miljoonaa ja kymmenessä vuodessa 170 miljoonaa euroa. Ei paha.

Varsin ikävä ja epäkiitollinen tehtävä on jääkiekkoerotuomarien homma. Heillehän kotiyleisö huutaa aina  ikäviä kommentteja kuten " nuija, nuija !", "seepralle heiniä" tai "kadotitko silmälasisi". Pystyyn kuolleet voisivat toimiva erotuomareina ja hoitaa tämän välttämättömän työn kärsimykset. Samankaltainen homma on erotuomareiden kollegoiden, vanginvartijoiden tehtävä. Siinähän pystyyn kuollut olisi paljon kokenut ja ammattitaitoinen ohjaaja. Monelle varsin kiinnostava tehtävä ja monet vangit arvostaisivat syntistä kanssaeläjää.

Matka Marsiin on aika kimurantti koe, jossa astronautit voivat jäädä sille tielleen. Pystyyn kuolleilla ei ole niin väliä. He voisivat saada elämänsä matkan, kenties viimeisen, mutta sitäkin komeammin.
Lisäksi heistä voisi jäädä historiaan muutakin jälkeä kuin seitsemän kuolemansynnin teot. Aluksi kovin moni ei pääse matkalle, mutta matkojen lisääntymisen myötä moni muukin pystyyn kuollut voisi saada tilaisuuden.

Monet työt eivät enää kiinnosta nykyihmistä. Siivoaminen, jätteidenkeräily, vanhusten ruumiiden (tarkoitan kehojen) pesu,  raskas kolmivuoroinen tehdas-tai kaivostyö, katujen auraus ja lakaiseminen, lossin kuljettaminen, yläkoulun opettaja, kirkon suntio tai maataloustoimittajan työ. Näitähän riittää. Huonot palkat, työn vähäinen arvostaminen ja ikävät työajat. Kuka niitä kaipaa. Pystyyn kuolleille tämä voisi olla jopa kiinnostavaa sovitustyötä. Sillä ei tietenkään saa syntejään sovitetuksi, mutta jotain helpotusta voitaisiin ehkä ajatella.

Itse olisin kiinnostunut ainakin näistä mahdollisuuksista.  Kuka olisi yhteyshenkilö ? Ehkä joku Helsingin hiippakunnasta ?

Ei kommentteja: